maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen harjoitteluviikko

Ensimmäinen harjoitteluviikko oli todella kiireinen. Koko viikonloppu meni melontakurssilla, ja sitten maanantaina lähdimme viemään kajakkeja Lehmonkärkeen.
http://www.lehmonkarki.fi/
Kajakin ovat siellä kesän, ja niillä voi tehdä esim. retken Päijänteen kansallispuistoon.
http://www.luontoon.fi/paijanne

Haimme trailerin koulutuskeskus Salpauksesta Asikkalasta. Liikkeelle lähtiessä täytyy muistaa tarkistaa että trailerin vilkut sekä jarruvalot toimivat ja että traileri on varmasti hyvin kiinni autossa. Muutenkin trailerin kanssa saa ajella todella varovasti.
Yritin peruuttaa kajakkitraileria rantaan, mutta se oli todella hankalaa enkä onnistunut. Pitäisi harjoitella ensin vaikka peräkärryn kanssa että saisi jotain tuntumaa kuinka traileri kääntyy, varsinkin kun se on valtavan pitkä.
Pääsimme kurkistamaan Lehmonkärjessä uutta Villa Vellamoa, ja se oli muuttunut kovasti sitten viime näkemän. Huvila on todella ylellinen, en ole vastaavaa nähnyt kyllä missään muualla.
Päivän lopuksi sain tunnuksia ja muuta tarpeellista myynti- ja markkinointihommia varten.
Tiistai olikin sitten vapaapäivä.

Keskiviikkona kävimme aamusta läpi infoa myyntiä varten, ja perehdyin mm. tarkemmin seikkailukasvatukseen sekä palveluprosessiin sekä prosessin ohjaamiseen.
Päivällä menimme tapaamiseen Lahti regioniin missä keskusteltiin mm. markkinoinnista ja yhteistyökumppaneista.

Torstaina kävin kokeilemassa kiipeilyä Harmionkalliolla Hollolassa. Taas tuli todella paljon uutta asiaa kun yritin opetella oikeat nimet kaikille välineille, ja painaa mieleen missä ja miten mitäkin käytetään. Esimerkiksi pelkästään valjaiden pukeminen oli jo hieman haastavaa, aina oli joku remmi mutkalla ja piti ottaa uusiksi :D
Mutta kyllä jotain jäi mieleenkin, varsinkin turvallisuutta koskevia asioita: mm.
kallion päällä pidettävä aina väh. 5 metrin etäisyys reunaan jos ei ole kiinni (pitää muistaa vahtia asiakkaita tarkasti ettei joku keiku kohta reunalla ottamassa kuvia)  
Kaikki tuplavarmistetaan aina.
Jos ei ole ihan varma mitä tekee, ei saa tehdä mitään vaan pitää aina kysyä apua.
Kallion alapuolella seurataan mitä päällä tapahtuu, ja kypärä on oltava päässä aina kun ollaan lähelläkään kalliota, sitä ei saa ottaa pois.
Kun kallion päältä heitetään jotain alas, pitää kovaan ääneen varoittaa muita.
Jos kalliolta tippuu jotain vahingossa, esim. kivi tms. ei saa katsoa ylös, vaan pitää hakeutua äkkiä mahdollisimman lähelle seinämää. Varoitus pitää toistaa että kaikki varmasti huomaavat vaaran.
Valjaat/köydet eivät saa altistua millekään kemikaaleille tai edes auringonvalolle etteivät ne haurastu.

Varusteet ovat todella kestäviä, ja niiden pettämisestä ei tarvitse huolehtia kunhan muistaa tarkistaa niiden kunnon, ja vaihtaa varusteet aina tarvittaessa.
Inhimilliset virheet ovat pahempi uhka, joten siksi on hyvä että joku toinen tarkistaa vielä asiat vaikka olisi itse käynyt ne jo kertaalleen läpi, tai vähintäänkin tekee itse toisen tarkastuksen.
Yksivärisiä (musta, valkoinen) staattisia (=vähäjoustoinen) köysi käytetään laskeutumiseen.
Värikkäät köydet ovat dynaamisia (=joustava) ja niitä käytetään varsinaiseen kiipeämiseen.
Muita kiipeilyvarusteita mitä jäi mieleen: HMS karabiini, slingit, 8, nousukahva.
Ja ne kiipeilytossut... Luulin että kengät oli lasten kokoa kun ovat niiiiiiin tiukkoja. Ja vaikka on monenmoista epämukavaa korkokenkää tullut käytettyä niin kyllä ne on ihan omaa luokkaansa. Mutta kengissä on todella hyvä pito, ja kun ne on tiukat niillä saa hyvän tuntuman kallioon. Ja kiivetessä kipu unohtuu kyllä hetkessä eikä tossuja edes huomaa.
Kokeilin muutamia kertoja kiivetä ja sitten laskeutua takaisin alas.
Kiipeily oli tosi kivaa, suosittelen :)






Perjantaina oli vielä keikka Hollolan Hirvessä
http://www.hollolanhirvi.fi/www/

Siellä oli yli sadan henkilön porukka jolle vedimme ohjelmaa. Omalla rastillani oli tikanheittoa sekä virvokkeita, ja meinasi olla alkuun hankalaa samaan aikaan merkata tuloksia ylös ja laskea olutta hanasta asiakkaille. Kaikki sujui loppujen lopuksi kuitenkin oikein hyvin, kun heti ensimmäisten ryhmien käytyä tiesi paremmin kuinka kannattaa toimia. Keikka oli oikein hauska, porukka oli
innostunutta ja iloista :)

Kokonaisuudessaan viikko oli todella mielenkiintoinen ja mukava, ja todellakin tuli opittua paljon kaikenlaista uutta!


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kesäharjoittelu alkaa

Olen kesän harjoittelussa Dynactissa:
http://www.dynact.fi/etusivu

Aloitus oli todella räväkkä, koska lähdimme heti ensimmäisenä viikonloppuna melomaan Sulkavalle Oravareitille.
http://www.oravareitti.fi/index.php/fi/

Kyseessä oli jokiretkeilykurssi, eli harjoittelimme kajakin hallintaa ja käyttöä virtaavassa vedessä ja koskissa.
Majoituimme Oravanpesässä joka oli todella mukava paikka, suosittelen :)
http://www.oravanpesat.fi/

Heti ensimmäisenä iltana meillä oli pelastusharjoitus. Tämä harjoitus on kuulemma aina kaikilla Dynactin melontakursseilla ensimmäisenä. Ensin kävimme teoriassa läpi kuinka kajakilla kaatunut ihminen pelastetaan veden varasta ja autetaan takaisin omaan kajakkiinsa kun se on tyhjennetty vedestä.
Sitten kävimme saman harjoituksen läpi rannassa kajakkeja avuksi käyttäen, mutta kuitenkin kuivalla maalla.
Lopuksi siirryimme veteen ja jokainen sai vuorollaan olla pelastettava sekä myöskin kokeilla toisen pelastamista.
Pelastettavana oleminen oli pelottavaa. Minua ei pelottanut kylmä vesi, vaan se että jos jäänkin jotenkin jumiin kajakkiin enkä pääsekään ulos siitä. Täytyi nimittäin odottaa että kajakki on kääntynyt kokonaan ylösalaisin veden alle ennen kuin sieltä sai lähteä pois. Muuten olisi ollut vaarana satuttaa jalkansa aukon reunoihin.
Hetken ajattelin että en pysty sitä edes tekemään, mutta onneksi uskaltauduin kuitenkin. Koska heti kun tilanne oli ohi, tajusi että se ei oikeasti ole ollenkaan niin kamalaa kuin mielessään pahimmillaan kuvitteli. Ja samalla pääsi miettimästä sitä asiaa että mitä tapahtuu jos kajakki kaatuu, ja miltä tuntuu kun joutuu veden varaan. Tässä täytyy muistaa, että jos kaatuu, on todella tärkeää pitää kiinni melasta, sitä ei saa päästää käsistään missään tapauksessa.
Aukkopeite irtoaa kun vetää kahvasta (irtoaa helposti muutenkin) ja kannattaa ponnistaa pois kajakista taakse kallistuen (tuki aukon takaa kajakista)
Toisen pelastamista oli myös mielenkiintoista kokeilla. Tässä lyhennelmä siitä mitä jäi mieleen:

Kun kajakki on ylösalaisin vedessä, ensin huolehditaan pelastettavasta ihmisestä. Kysytään onko kaikki hyvin (katsekontakti tärkeä), ja pyydetään uimaan oman kajakin keulaan jos täytyy pitää silmällä (hätääntynyt) jos uimari rauhallinen, voi hän yrittää auttaa kajakin vedestä tyhjentämisestä toisesta päästä.
Kaatunut kajakki käännetään vastakkaiseen suuntaan kuin oma, pohjasta tunnistaa kumpi osa on keula ja kumpi perä. Kajakki kannattaa tyhjentää keulan puolelta, koska siellä on suurin osa vedestä. Se nostetaan oman kajakin päälle, ja tyhjennetään kallistelemalla vedestä.
Sitten kajakki käännetään oikein päin, ja jos uimarilla kaikki OK, otetaan häneltä mela talteen siksi aikaa kun autetaan hänet takaisin kajakkiin.
Kajakkia tuetaan aukon molemmilta reunoilta voimakkaasti, ohjataan uimari viistosti aukon ylle ja autetaan takaisin kajakkiin. Autetaan kiinnittämään aukkopeite, annetaan mela takaisin käteen, ja muistetaan vielä varmistaa että on ihan kunnossa ja myös se että pystyy varmasti vielä melomaan.
Pelastusharjoitus oli mielestäni todella hyödyllinen.

Toisena päivänä menimmekin heti koskeen, ja oli kyllä aika jännää yrittää saada kajakki pysymään hallinnassa kun tilanne oli niin uusi. Minulla kun ei ennalta ole melontakokemusta juuri ollenkaan. Muutaman kerran jäin jumiin pariin paikkaan, mutta muuten kaikki sujui aika hyvin. Maisemat oli upeat ja sääkin suosi :)
Loppumatkasta oli pätkä melontaa järven yli, ja siinä kohtaa meinasi olla voimat koetuksella. Tekniikka oli nimittäin minulla vielä todellakin hakusessa enkä meinannut saada kajakkia menemään suoraan sitten millään.
Jaksoin kuitenkin loppuun asti, ja seuravana päivänä yritin kovasti harjoitella oikeaa tekniikkaa suoraan melomiseen.

Sunnuntaina harjoittelimme tuentoja, ja kävimme laskemassa vielä yhden kosken ennen kuin lopetimme kurssin.
Kurssi oli todella antoisa, ja opin todella paljon uutta asiaa lyhyessä ajassa. Kaikki ei varmastikaan jäänyt mieleen, mutta jotain nyt ainakin :) Kirjoittelen seuraavaksi kaikenlaista mitä kurssista jäi mieleen, harmi etten ole ehtinyt kirjoittaa tätä aiemmin..

Saimme paljon muitakin turvallisuusohjeita liittyen virtaavaan veteen ja koskiin.
Esim. jos koskessa kaatuu, pitää yrittää pysytellä niin että jalat ovat menosuuntaan (törmää kiviin jalat edellä) Kädet rinnalle että ovat hallitusti.
Kypärä täytyy olla päässä aina kun melotaan virtaavassa vedessä, järviosuuksilla sen voi hetkellisesti ottaa pois.
Koskessa tärkeää pitää huolta ettei kajakki pääse kääntymään poikittain --> törmäysvaara. Samoin täytyy pitää silmällä jos esim. joku toinen porukka on siellä samaan aikaan ja menettänyt hallinnan ja onkin esteenä kun itse lähestyy.
Pitää antaa virran viedä, ja kokoajan pitää silmällä mistä kohtaa kannattaa mennä (virran V-muoto, päävirta) ja varoa kiviä. Kun näkee kiviä, niistä on hyvä välittää tieto perässä laskevalle jos mahdollista.

Tärkeitä varusteita jokimelontaan on mm. heittoköydet (voi pelastaa rannalta käsin virrassa olevan) termari jossa lämmintä juomaa (esim.vesi tai mehu) koska se lämmittää ihmisen kaikkein nopeimmin, kylmää juomaa, energiapitoista syömistä, kaikki kuivat vaatteet vedenkestävään säkkiin, radiopuhelimet, kelluntaliivit huom! joissa toimiva pilli,  kypärä (napakasti istuva), taittoveitsi (liiveissä), retkikirves, saha ja varamela.
 Kelluntaliivi pitää olla sen verran tiukka ettei pääse vedessä nousemaan ylös kasvoille. Hihnat kireälle.

Ryhmän kanssa on hyvä sopia laskujärjestys ja se kuka odottaa alajuoksulla ja kuka lähettää ihmisiä sopivin väliajoin. Radiopuhelin on tärkeä kommunikointiin esim. tässä kohtaa. Rannalle myös ihmisiä sopivin välein heittoköysien kanssa jos tarvis.
Kannattaa myös selvittää millä puolella on tie jos tarvitsee apua, ja kertoa kummalle rannalle kannattaa pyrkiä.
Oravareitin varrella on tauluissa hätäkoodit jotka voi kertoa tarvittaessa hätäkeskukseen niin pystyvät paikantamaan helposti.

On tärkeää muistaa myös että ei saa koskaan kallistaa itseään ylävirtaan, vaan aina alavirran suuntaan niin virta ei kaada. Melanveto myös alavirran puolelta.
Tämä pitää muistaa mm. kun lähtee rannasta virtaan. Jos tarvitsee päästä vastarannalle, täytyy lossittaa, eli 45 asteen kulma (kohti rantaa) kallistus alajuoksun suuntaan ja melanvedot alavirran puolelta.
Kajakissa täytyy muistaa pitää tukipiste keskellä (vrt. ratsastus) ja muistaa että mela vedessä on aina toinen tukipiste lisää. (alatuenta/ylätuenta)

Jos ollaan ryhmän kanssa liikkeellä, on helpompaa jos kaikilla on samanlainen kalusto , eli joko inkkarikanootit tai kajakit, ei molempia sekaisin.
Kaksoiskajakki on todella vakaa, eli hyvä sellaiselle joka on hieman epävarma taidoistaan.
Kajakissa kengät istuimen taakse, ainoastaan juomapullo ja kartta saa olla kajakin päällä.
Oli porukka millainen tahansa, on hyvä aina sopia etukäteen kuinka toimitaan, ja kuka on päävastuussa. Koskissa aina kokenein ensin.

Omat välineet on hyvä säätää ennen kuin asiakkaat edes paikalla, jotta voi keskittyä pelkästään heidän auttamiseensa.
Ensin varusteet päälle asiakkaalle:
-tarkista kypärä (ei saa hölskyä)
-tarkista liivi (tiukka, ja kaikki remmit niin ettei ole pelkoa tarttua niistä kiinni johonkin jos kaatuu)
-aukkopeite ehjä ja oikean kokoinen.
-jalkatukien säätö todella tärkeä, jalat täytyy olla todella tukevasti mutta niin pystyy pitämään rennosti ettei rasitu. (jalat koukussa)
-täytyy muistaa aina opastaa asiakasta kun nousee kajakkiin, että ottaa tukea aukon takaa, ei reunasta ettei kippaa. Melaa voi käyttää apuna.
-autetaan asiakasta kiinnittämään aukkopeite (on hankala käsitellä varsinkin jos hansikkaat)

Muita ohjeita melontaan:
Kajakkia ohjataan lantion liikkeellä, yläruumis ei kallistu.
Melonta ei käsillä, kierrä ylävartaloa, selkä suorana. (voi harjoitella "kädet suorina" melontaa)
Polkimia "poljetaan" jaloilla meloessa, auttaa oikeassa tekniikassa.

Kajakin turvatarkastus:
tee aina samalla tavalla niin muistat käydä kaikki kohdat läpi!
Aloita järjestelmällisesti perästä tai keulasta.
-Tarkista peräsin (jos on)
-Tarkista että kahvat tukevasti kiinni ja ehjät.
-Tarkista aukot (kansi&neopreeni oltava molemmat hyvin kiinni ja ehjät, pelkkä kansi ei auta mitään)
-Tarkista että remmit ehjät.
-Tarkista ettei vettä sisällä ja että sisus ehjä.
-Tarkista että istuin kiinni (sekä polkimien oikea säätö)
-Tarkista reisituet.
-Tarkista pohja, pidä silmällä "väsymiä" (=vaalea kohta jossa rakenne heikentynyt)

Laskun suunnittelu etukäteen:
-mieti laskulinjat, ja se miltä kohdalta kannattaa mennä.
-varo stoppereita (kivi pohjassa, vesi jää kuohumaan "paikalleen" kohdalle)
-jos huono näkyvyys eteenpäin, eikä voi kävekkä katsomaan, kokenein menee edellä ja kertoo muille mistä kannattaa tulla.
-kiven taakse tai akanvirtaan voi lossata lepäämään ja miettiä samalla miten jatkaa.
-huomioi missä päävirta/sivu-uoma, yritä pysytellä sisäkurvissa.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Viimeinen kouluviikko ennen harjoittelua

Viimeisellä viikolla kävimme tutustumassa Kantolan tapahtumapuistoon. Oli mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea alueella on mahdollista tehdä, ja kuinka se on muunneltavissa erilaisiin tilaisuuksiin.
Kävimme lisäksi piipahtamassa satamaravintola Pumppuhuoneessa, jossa oli todella hieno terassi.






Kävimme myös Inkalan kartanossa, jossa pääsimme kiertelemään paikkoja ja saimme kuulla sen historiasta, tämänhetkisestä käytöstä ym.. mielenkiintoista.
Kartano oli todella upea, ja varsinkin hieno iso savusauna jäi erityisesti mieleen.
Koululla teimme swot-analyysin siitä mitä olimme kuulleet ja nähneet.








Mapetuai14/26.5.2015
SWOT-ANALYYSI: INKALAN KARTANO


VAHVUUDET (itsestä lähteviä)
sijainti
rakennukset
keittiö
lähiruoka
yksityinen
hyvä työilmapiiri
sitoutunut henkilökunta
savusauna, palju
ympäristö, ranta
majoittumismahdollisuudet
historia
tilaisuuksien intiimiys
hyvä maine
ystävällinen emäntä
asiakaspalvelu
parkkitilat


HEIKKOUDET (itsestä lähteviä)
vähäiset majoitustilat
julkiset liikenneyhteydet
pieni henkilökunta
esteellisyys
vanha rakennuskanta
ei omaa ohjelmapalvelutuotantoa
tilauksesta auki

MAHDOLLISUUDET (ulkopuolelta tulevia)
maaseutuympäristön hyödyntäminen
ympäristön hyödyntäminen ohjelmapalveluissa: kalastus, ravustus jne.
yhteistyökumppanien hyödyntäminen (majoitus, ohjelma)
vuodenajat
Hämeenlinna kehittyy matkailukaupunkina

UHAT (ulkopuolelta tulevia)

taloudelliset tekijät
riippuvuus yrittäjästä
kilpailutilanteen vaikeutuminen
Hämeenlinna taantuu matkailu-kaupunkina
Hämeenlinnaa ei markkinoida matkailukohteena
asiakkaiden odotusten ja tarpeiden muuttuminen


Tämän lisäksi kuulimme Anun hienon esityksen eri maiden matkustajista ja heidän erityispiirteistään. (tästä erillinen teksti aiemmin)
Teimme myös kuvakokoelman muistoksi kaikesta mukavasta mitä olemme tehneet yhdessä opiskelun aikana. Kuvia on todella paljon, mutta toisaalta niin on ollut kaikenlaisia tapahtumia/reissujakin :)

Viimeisenä päivänä pääsimme kokeilemaan golfia kun olimme asiakkaina Eliaksen näytössä.
Olin yllättynyt kuinka hauskaa se oli, tosin oli se myös vaikeaa.




Pudasjärven reissu



Olimme vierailulla Pudasjärven ammattioppilaitoksella.
Lähdimme matkalle maanantaina ja tulimme torstaina kotiin.
Menomatkalla oli pieniä hankaluuksia kun toinen autoista hajosi. Muutama kohde jäi välistä, mutta onneksi päästiin vuokra-autolla kuitenkin suhteellisen pian jatkamaan matkaa.
Pysähdyimme ihastelemaan mm. Kalajoen hiekkasärkkiä ja seitsemän sillan saaristotietä.
Meni iltaan asti ennen kuin olimme perillä.
Majoituimme asuntolaan, jossa meitä odotti hienot tuotekassit ja iltapalaa.
Tunsin oloni todella tervetulleeksi :)

Meille oli suunniteltu todella mukava ohjelma. Kävimme ratsastamassa, Syötteellä, luontokeskuksessa, Ranuan eläinpuistossa, Jyrkkäkosken huvikeskuksessa jne.. Lisäksi ihmettelimme tietysti tulvaa sekä poroja :)

Pudasjärvellä oli paljon nähtävää, ja meillä oli tosi mukavaa. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi!
Ison Syötteen huipulta oli todella upeat maisemat ja Ranuan eläinpuistossa pääsi näkemään jos jonkinlaista otusta.

Tulomatka sujui ongelmitta, pysähdyimme porotilalla joka oli todella mielenkiintoinen paikka. Lisäksi söimme lounaan Oulussa todella hyvässä ravintolassa.

Matka oli mukava ja opettavainen. Opin mm. sen että ison ryhmän kanssa aikataulutus on erittäin haastavaa, kun pysähdyksiä joutuu tekemään todella usein. Tietysti jos ryhmä matkaisi yhdellä linja-autolla (jossa on wc) saisi pysähdyksiä karsittua jonkun verran.
Lisäksi opin sen että on  vaikeaa suunnitella matkaa niin että kaikki asiakkaat olisivat täysin tyytyväisiä, koska pienempäänkin porukkaan mahtuu aina niin erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita.
Se tuli taas myös vahvistettua, että vaikka jokin ravintola vaikuttaisi netissä kuinka hyvältä, vasta paikan päällä käy ilmi millainen se todellisuudessa on.